Lähdimme tänään Ebban kanssa aamupäivällä kävelylle. Sää näytti ihan suhteellisen hyvältä ja ajattelin etten ota sateenvarjoa mukaan. Fredalla kotiin päin mentäessä alkoi kuitenkin sataa. Sitä tulikin ihan reippaasti taivaalta, kunnon kaatosade! Juoksin rattaita työntäen loppumatkan kotiin, jotta ei ihan läpimäriksi kastuttaisi.
Kotiovelle päästiinkin aika kuivina, mutta sitten huomasin, että puhelintani ei löydy mistään. Noh ei auttanut muu kuin kääntyä takaisin ja lähteä etsimään huutavan lapsen kanssa josko se olisi pudonnut johonkin lähelle. Puhelinta ei löytynyt ja kaatosade sen kuin jatkui!
Olimme molemmat Ebban kanssa läpimärkiä (onneksi Ebballa sentään vettäpitävä ulkoilupuku) ja aivan poikki lopulta kotiin päästyämme. Kotona vaihdoimme kuivat vaatteet, syötin Ebballe lounaan ja laitoin hänet päiväunille. Saatuani Ebban nukkumaan ajattelin vielä kerran tarkistaa rattaat josko puhelimeni löytyisi niistä. Yhdestä pikkukolosta se löytyikin! Jee! Tämä oli kyllä niin ihanaa ja mieltä helpottavaa, sillä olin niin ärsyyntynyt pikku sadeseikkailumme jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti